Leila

Pre d'Amplex Leila
s. 26.12.2008
 
10.3.2012
En ole varmaankaan muistanut kertoakaan, että Leila käy "töissä" emäntänsä kanssa Villa Sarassa(hoitokoti) Liedossa, joskus myös pikku-Nuppunenkin pääsee mukaan. Nuppuhan on Leilan pentu, joka muutti Leilan seuraksi Paimioon. Mutta tämä ei ollut se varsinainen uutinen vaan seuraava. Siellä töissä ollessa sattui hassusti jo jokin aika sitten. Siellä pihalla on puutarhavaja, jonka alle Leila mielellään meni kesä-kuumalla aurinkoa piiloon kuumuutta. Ja uteliaana oli jostakin lumipaljouden keskeltä löytänyt kolon, mistä pääsi sinne vajan alle näin talvellakin kurkistamaan. Emäntänsä ihmetteli minne se Leila katosi, ja kyllähän sen kohta kuuli koko tienoo, kun se epätoivoisesti huusi siellä vajan alla, eikä päässyt pois. Ilmeisesti kaivettuihin viilennyskuoppiin oli valunut vettä, joka tietenkin oli jäätynyt, eikä tilaa ollut juuri nimeksikään. Leila huusi siellä epätoivoisesti kyljellään raapien kaikilla jaloillaan. eikä löytänyt poispääsytietä. Emäntä oli hädissään yritti houkutella kaikella tavalla ja kaivaa aukkoa, siinä onnistumatta. Mutta sitten paikalle tilattiin palomiehet apuun ja kolme neuvokasta palomiestä pelasti Leilan tai nykyisellään Lellun pulasta. ;)

Perhepotretti, syyskuu '11
Perhepotretti


18.4. - Jo viime syksynä, kun Olga jäi ikäänkuin vahingossa perheeseemme, alkoi tuntua siltä, että hännänheiluttajia oli liikaa. Ei tahtonut riittää aika eikä oikein tilakaan, sillä Leila tarvitsee tilaa ja huomiota ollakseen onnellinen.

Jos joku väittää ettei koira voi tuntea mustasukkaisuutta, niin väärässä on. Leila on aina tarvinnut paljon huomiota toisten kustannuksella ja se vaan korostui lauman kasvaessa.

Sitten kun Lenni etsi uutta kotia Helsingin suunnalta tiedotin asiasta sivuillani. Kyselyjä tuli paljon ja sopiva koti oli jo valittu Lennille. Eräs perhe Paimiosta soitteli myös Lennistä, mutta liian myöhään, joten ehdotin varovasti Leilaa. Kerroin Leilan kaikki huonot puolet: äänekäs, mustasukkainen, varastaa pöydiltä, on syönyt puhelimia, kaukosäätimiä ym. Perhe tuli Leilaa katsomaan ja mietti asiaa, kuten mekin ollaanko sittenkään valmiita luopumaan siitä, ja niin Leila sitten meni "koekäyttöön".

Ensimmäiset pari viikkoa pillitin ikävissäni, mutta pakko oli heti tunnustaa, että elämämme rauhoittui heti ja toiset koirat olivat paljon vapautuneempia. Oli se Leila vaan sellainen tytöntyllerö.

Näin Leilan sitten ensimmäisen kerran vasta pari kuukautta muuton jälkeen Turun näyttelyssä, ja itkuhan siinäkin tuli, mutta tiedän Leilan olevan paljon onnellisempi perheessä, jossa sen ei tarvitse koko aikaa kilpailla huomiosta.

Tässä kuvia uusista oloista ja perheestä, jossa Leila on muuttunut perheen rakkaaksi Lelluksi.

Leila Leila Leila Leila Leila


Leila Leila
© Pre d'Amplex