Joulukirje 2009

Heissan hei kaikille heiluville hännille!!!

Joulutervehdys 2009

Tämä on tämän vuoden virallinen Joulukirje ja arpa osui tällä kertaa minulle, olenhan jo iso tyttö. Ihan kohta vietän 1-vuotissynttäreitä.

On ollut kauhean kiireinen vuosi ja on tapahtunut vaikka mitä.
Olin vain 6-viikkoinen muuttaessani tänne äidin(Tiinan) ja iskän(Juhan) luo. Ja kyllä se oli kova paikka, pari päivää huusin kurkku suorana koira-äitini ja Veeran ja sisaruksien perään, mutta kyllä sitten totuin kuitenkin, täällä on oikein mukavaa loppujen lopuksi. Tosin huutaa osaan vieläkin, mutta huudan vaan aidan takana kulkeville koirille ja vähän ihmisillekin, onneksi asumme niin keskustassa, että saan olla äänessä riittävästi. Äiti aina kiljuu, että Leila hiljaa, mutten mä siitä paljon välitä ja iskä ei oikeastaan tiedä kumman huuto on pahempaa.

Meillä oli keväällä silloin heti kun mä tänne tulin Hetan pennut, se Heta on mun isosisko ja asuu Veeralla, niitä pentuja oli vaan 3 ja mä kauheesti olisin halunnut niiden kanssa leikkiä, mutta olin kuulemma liian raju. Marilyn asuu tuossa naapurikunnassa ja mä tapaan sitä silloin tällöin, se on ihan hirveän isoksi kasvanut, on mua vaikka kuinka paljon isompi. Mozart voi kuulemma hyvin mutta Madonnasta en ole ikäväkseni kuullut mitään. Kesällä taas oli Iineksen pennut, niitä mä sit olisin halunnut hoitaa vaan ei äiti ja Iines oikein tykännyt varsinkaan, kun mä en olis halunnut Iinestä sinne sohlaamaan. Olin niin tosissani, että multa alkoi tulla jopa maitoakin. Jouduin siitä hyvästä oikein lääkekuurillekin, kun lopulta nisät tulehtuivat. Iineksen pentuja oli kuusi ja niistä suurin osa(Hilma,Paavo,Elvi) jäi Turun seudulle, joten äiti on luvannut järjestää jonkun tapaamisenkin, kunhan ehtii, sillä kun on aina kiire. Sen siitä saa, kun vaihtaa ammattia vanhoilla päivillään.

Mä olen kuulemma kauhea täystuho, kummallista kun mä olen vaan niin touhukas ja aikaansaapa. Meillä oli äidin kanssa kesällä sellainen diili, että se istutti kasveja ja perunoita ym. ja mä kaivoin ylös, äiti ei kylläkään tykännyt. Mutta aika kului rattoisasti kummallakin. Lisäksi mä olen oikein kätevä järsimään kenkiä ja vähän kaikkea mm.kaikki laturit ja korvanapit on ihan suurinta herkkua, harmi vaan nykyään meillä on kengät hattuhyllyllä ja suurin piirtein kaikki muukin roina piilotettu multa. Enkä mä enää viitsi pöydältä tavaroita ottaakaan, kun äiti on ilkeyksissään virittänyt pöydän reunoille hiiren satimia, vaikka en mä kyllä ole siellä hiiriä nähnyt. Ne satimet on niiiiin inhoittavia, että päätin jättää pöydät rauhaan. Onneksi joku joskus jättää vahingossa jonkun vetolaatikon auki, niin saan puuhasteltavaa, mä kyllä huomaan heti jos näin käy. Iida sanoo mua piip-pääksi, se ei unohda helposti mun syömiä korkkareita, suoristusrautaa, puuterihuiskuja ym.pikkusälää, aika turhamainen. Pilvi taas sanoo, että mulla on joku ADHD.

Alkusyksystä Iskä oikein yllätti, tosta vaan tilasi Tsekeitä meille uroksen, Tapsan. Se tuli yksin lentäen, aika jännää. Se sit on mukamas niin hieno ja kiltti ja kaikkee, mammanpoika sanon minä. Oppi sisäsiistiksikin tosta vaan, kun mä en viitsinyt niin usein käydä ulkona pissalla, mut kyllä mä nyt jo käyn.

Samaan syssyyn äiti keksis, et me alettiin käymään koirakoulussa, ensin mä pääsin yksin, mut sit tunki Tapsa sinnekin mukaan. Oikeestaan se ei haitannut, kun mä pääsin aina ekaks, ja se oli oikeesti tosi kivaa. Vaikka mun pää on kuulemma umpiluuta, silti mä opin kaikki tarvittavat jutut, ja Tapsakin oppi, vaikka oli niin pieni. Nyt me osataan olla näyttelyissäkin paremmin, ja siellä vasta onkin jännää, oon pärjännytkin ihan kivasti. Tammikuussa on seuraava koitos Turussa.

Meidän Lyyli on jo kamalan vanha ja se ei kuule enää juurikaan mitään eikä varsinkaan näe, mut ei sen tarviikaan, kun se nukkuu niin paljon. Hyvin se muuten voi. Lyyli ei aluksi voinut sietää mua, se murisi kun mä menin lähellekin, mutta kyllä se nyt musta tykkää ja Tapsastakin. Se vaan ei tykkää pennuista, on varmaan jo joutunut hoitamaan niitä liikaa.

Kerttu vielä leikkii paljon mun ja Tapsan kanssa, vaikka on kans jo aika vanha. Mä kiusaan aika tavalla Tapsaa, ennen se oli hauskempaa kun se ei pannut vastaan, mut nyt se jo tuppaa rökittämään takaisin. Se onkin jo kohta yhtä iso kun itsekin olen. Me käydään usein Veeran luona lenkkeilemässä Lulun ja Hetan sekä Ruusun kanssa, Ruusu on semmonen joku russeli tai jotain, se on tosi nopee, vähän harmittaa kunnen saa sitä kiinni, mutta kyllä meillä on silti hauskaa.

Viivi on muuttanut Iidan kanssa Espooseen, mutta kyllä se täällä silti on aika paljon hoidossa, kun Iida on niin kiireinen. Mä en viitsi Viivin kanssa tapella, mut Kerttu kyllä viitsii, ne kun haluis molemmat olla pomoja. Ei kannattais, Viivin terävät hampaat vaan tekee reikiä korviin. Se kyllä harmittaa kun Viivi pääsee niin ketterästi sänkyyn, ettei äiti huomaa. Mut se aina huomaa ja käskee alas, kummallista.

Nyt on varmaankin kuulumiset kerrottu, jaa juu meille saattaa taas tammikuussa tulla koiravauvoja Kaunottarelle, se asuu Tampereella, mutta tulee tänne niitä pentuja tekemään,jos niitä tulee. Niiden pentujen iskä olis Gigolo, myös Tamperelainen.

Ai niin yks kamalan surullinen asia meinasi unohtua, Pilvin Ressu meni koirien taivaaseen kesällä, se oli oikein kova paikka kaikille. Venla ja Verneri olivat tosi tosi surullisia. Mutta kun se oli niin kipeä, äiti sanoi olevan parempi näin, vaikka kaikkia itketti.

Meillä on vielä yksi ihmislapsikin tullut lisää sitten viime joulun, ja huhuja liikkuu että näin tapahtuu taas ensikin vuonna. Se on oikein mukavaa se.

Oikein kinkkurikasta Joulua ja uusia kujeita ensi vuodellekin!

Toivoo Leila Lettunen

Tiina kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivottaa
Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Vuotta 2010
terveisiin yhtyy Juha, Lyyli, Kerttu ja Tapsa.
© Pre d'Amplex